Marraskuun sateet saapuivat lokakuussa, ja minulla on kylmä kuin pakkasella. Auringonlaskut ovat kyllä kauniita, silloin kun ei sada. Ostin halvalla lyhdyn, jossa nyt palaa tuikku. Lyhty on oveni ulkopuolella. Joskus on hurjan sympaattista, että on ikioma ulko-ovi, jonka edessä voi pitää mattoa. Ostin kanervankin, sekin on tuossa ovella. Laitoin eteisen patterin päälle. Kohta on talvi.
En pääse eteenpäin proseminaarissa. En ole vielä päättänyt, onko aiheeni ihan vai täysin perseestä. Tuntuu, etten ehkä sittenkään osaa. Tai en uskalla pyytää ohjausta. Miksi en? Luulen (tiedän), että muutkin pyytävät. Pelkään olevani vaivaksi, vaikka prosen ohjaaja saakin palkkaa työnsä tekemisestä. Miksi ihmisellä muuten on huono itsetunto eikä huonoa minätuntoa? Muun muassa tätä pohdittiin tänään sosiaalipsykologian luennolla. Oraali-, anaali- ja fallisen vaiheen lisäksi. Mielestäni sosiaalipsykologia on jonkinlainen kummallinen sekoitus kiehtovia tutkimusaiheita ja paskanjauhantaa. Ota siitä nyt sitten selvää.
Sunnuntai-iltana Riesa toi ensimmäistä kertaa mukanaan reissultaan saalista, joka oli vielä elossa keittiön lattialla kipittäessään. Sain sen pyydystettyä rikkalapiolla ja viskasin ovesta ulos (niin, taas oli hyötyä omasta ulko-ovesta) kuolemaan jonnekin roskiksen alle. Päästäisparka, en olisi ikinä uskonut, että Riesa voi saada kiinni mitään elävää! Toiste se ei kyllä mitään elollista asuntooni tuo, täällä tarjoillaan vain purkkiruokaa. Mielestäni Riesan hengityskin haisee kuolleelta hiireltä. Nukkukoon jalkopäässä.
Vitsi, ulko-ovi olis ihana.
VastaaPoistaJa sellainen tiskiallas, johon oikeesti mahtuis edes yksi lautanen. Tai jossa edes voisi tiskata. Mun psyykelle ei tee hyvää se, että mun on pakko huuhdella ja joskus jopa pestä astiat juoksevalla vedellä.
Asiaa ei tasapainota Hakaniemen torin läheisyys (paras juttu tässä kämpässä! <3), vaikka lähiruoka nannaa onkin.
Luomupiiri kuulostaa tosi hyvältä. Pitääkin kattoa miten sellainen toimii, ja löytyykö sellaista täältä helposti...