4. helmikuuta 2008

Oli niin tylsää, mutta sitten tuli tekno-Dom Andra

Yläkerrassa pamahti musiikit päälle 20 minuuttia sitten. En jaksaisi kuunnella, mutta kello ei ole vielä niin paljon, että voisin mennä valittamaan. Enkä varmaan mene muutenkaan, nössö kun olen. Siispä niiskutan ja imutan kamomillateetä ja koetan miettiä, lukisinko tenttikirjaa vai jotain muuta.
Lapsuuden antropologiaa käsittelevällä kurssilla puhuimme tänään lasten pelastamisesta ja siihen liittyvästä problematiikasta. Olimme kotitehtävänä lukeneet ja pohtineet erästä varsin kriittistä artikkelia. Minusta se oli oikein hyvä ja toi esiin niitä ongelmia, joita kaikki humanitäärista apua antavat tahot kohtaavat. Etenkin lapsilla ja lasten kärsimyksellä on varsin helppoa ratsastaa, vaikka taustalla vaikuttaisivat aivan muut pontimet. Minusta se on ällöttävää, mutta kuinkapa siitäkään voisi aina olla varma. Vielä inhottavampaa on tosin se asenne, ettei mitään hyväntekeväisyyttä pidä harrastaa, koska "ne huijaavat kuitenkin". Joka tapauksessa lapsien käyttäminen poliittisten pyrkimysten keulakuvana on vähintäänkin epäeettistä. Esille tuotiin mm. se näkökulma, että eikö nykymaailmassa pidä auttaa miehiä ollenkaan? "Kaikki" projektit ja hankkeet tuntuvat keskittyvän naisiin ja lapsiin. Tottakai naiset ja lapset ovat useammin heikommilla, mutta ei kaikilla miehilläkään hyvin mene. Humanitäärinen avustustoiminta on aika monitahoinen juttu, enkä nyt jatka asiasta enempää, koska en halua esittää pelkkiä mutu-tuntumia. Kurssi on joka tapauksessa kiinnostava, ja toivoisin voivani opiskella vastaavaa kamaa enemmänkin! (Ja voi taivas, tuntuisipa historian opiskelu edes murto-osalta yhtä hyvältä.)

Niin, tosiaan, prose meni ihan hyvin. Jännitti kamalasti ja harmitti huolimaton viimeistely (ja myös se, että ohjaaja oli päättänyt tehdä minusta esimerkin eikä ollut huomauttanut muotoseikkavirheistä etukäteen), mutta sain arvokasta palautetta niiltä harvoilta (eli opponentilta ja vierailijalta) jotka olivat tekstini lukeneet. Nyt pidän homman pari viikkoa jäissä, ennen kuin alan pohtia kandin työstämistä. Tekstiä on kyllä tarpeeksi, sitä täytyy vain muokata paremmaksi ja muutamaa kohtaa uudistaa ja selkeyttää, mutta suurin urakka on joka tapauksessa tehty. Mahtavaa!

Prosen jälkeen olikin vuorossa Kentin keikka, ja bändi oli aivan yhtä ihana kuin ennenkin. Nam.

--

Facebookin testin mukaan muistutan Täykkäreistä eniten Breetä. Haha. No, onneksi en sentään kaimaani, joka on niin raivostuttava hahmo, ettei toista! Taidankin tästä kaivaa hopeankiillotusvälineeni esille ja ryhtyä (testin mukaiseen) suosikkipuuhaani eli puunaamiseen ja täydellisen kodin kiillotukseen!

Not.

1 kommentti:

  1. Hihhee.. kaikesta älykkäästä tekstistäsi poimin taas sen tyhjäpäisimmän, eli kotivaimotestin :) mie olinki Edie, eiks oo tosi selkee homma.. Imartelevampaa analyysia miusta ei ookkaan esitetty aikoihin, lukuunottamatta sitä kun Olli tänään totes miun näyttävän uskomattoman rumalta miun mese-kuvassa.. Tottahan sekin kyllä.

    Kenties nähdään tässä joku päivä, ehkä lounaalla keskiviikkona?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!