14. helmikuuta 2009

Katson sineen taivaan...

Ottaa pikkasen kupoliin, kun heti lauantaiaamusta alkaa soida päässä Katri Helenan ikivihreät. Toisaalta illalla kuuntelin korvieni välissä J:n hehkuttamaa Nataliaa. Molempi parempi?

Eilen kerroin tentissä juttuja, joita en ennen sitä olisi arvannut tienneenikään. Sivistynyt arvaus on äärimmäisen hyödyllinen taito varsinkin yliopistossa. Varsinkin, kun yrittää saada alempaa tutkintoa valmiiksi hampaat irvessä. Ensi lauantain kypsyyskokeen ajattelin kuitenkin kirjoittaa varsin asiallisesti. Kahtellaan...

Olemme menossa katsomaan Madonnaa! Jautz! Tosin liput sai toveri netistä, itse en Pispalan R-kiskalta saanut yhtään mitään. Paitsi kateellisia katseita, kun sain puhelun, jossa kerrottiin lippujen saamisesta. Nyt tarvitseekin enää saada vapaata 6.8.

Toisaalta ongelmaksi vapaiden saaminen muodostuu vasta, jos saan töitä. Nytkin pitäisi varmaan kirjoittaa työhakemuksia eikä suoltaa paskaa nettiin. Jossain vaiheessa vaan tulee sellainen jännä fiilis, ettei kiinnostaisi enää ainoatakaan kertaa perustella, miksi olen ihan paras valinta tarjottuun työhön, vaikkei minkään maailman työkokemusta alalta ole. Ahistaa ajoittain. Tämänhetkinen tilasto kertoo, että olen lähettänyt 10 työhakemusta. Älkää huoliko, ei se tähän lopu.

Näköjään YouTubesta löytyi myös Nuoruustango. Saisinkohan töitä laulun sanoilla?

Lähden tänään Helsinkiin bilettämään. Adios!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!