7. joulukuuta 2011

Muutama sananen Pietarin-matkailusta

Suunnitteletko kivaa pakettimatkaa Pietariin? Onko mielessä helppo neljän päivän ratkaisu, edullinen majoitus, hintaan sisältyviä opastuspalveluita ja näpsäkkä bussimatka rajan yli nostalgisissa ja isänmaallisissa maisemissa?




Kannattaa miettiä vielä ja mennä mielummin halpalentoyhtiöllä johonkin kivaan suurkaupunkiin kompaktille omatoimiselle kaupunkilomalle. (Pietari käy tietysti tähänkin tarkoitukseen.)

Pari ihan tuntemattoman ystävän ominaisuudessa annettavaa vinkkiä:

1. Älä mene bussilla. Ikinä.

2. Jos kuitenkin menet, muista, että sinua on varoitettu. Ryhmämatkalla et tietenkään voi valita seuraasi (paitsi mahdollisen matkakumppanisi), ja on melko varmaa, että päädyt samaan sillipurkkiin vodkaturistien, tauotta puhuvien idioottien ja setämiesten kanssa. Onko se sen arvoista? Ei.

3. Bussi voi hajota, mikä ei sinänsä tietenkään ole kenenkään vika välttämättä. Vian korjaamisen odottaminen Karhulan ABC:llä neljän tunnin ajan alkaa kuitenkin syödä jo vahvempihermoisempaakin ihmistä.

4. Rajamuodollisuudet. Olen ylittänyt Venäjän ja Suomen välisen rajan ennenkin, eikä koskaan ole ollut hidastuksia tai ongelmia. Venäläiset tullimiehet ja -naiset eivät ehkä ole mitään päivänsäteitä, mutta eipä heidän tarvitsekaan olla. Autolla rajan ylittäminen... en voi suositella. Ensin odottelet bussissa lupaa mennä passintarkastukseen, sitten koetat selvitä 60 muun samalla ryhmäviisumilla kulkevan kohdassa 2 mainitun ihmisolennon kanssa oikean järjestyksen, jossa tarkastukseen mennään, sitten odottelet, kun tullivirkailijat tekevät puolen tunnin vahdinvaihtoa ja tarkastavat vielä edellä olevien bussien matkatavaroita.

5. Älä tartuta itseesi ennen matkaa jotakin kivaa talvitautia, joka puhkeaa sopivasti menomatkalla jossain Viipurin ja Pietarin välimaastossa, ja joka kaataa sinut hotellihuoneen sänkyyn seuraavaksi kahdeksi päiväksi. Onneksi hotelli oli siisti ja viihtyisä, joskaan en välttämättä olisi kokenut tarpeelliseksi matkustaa Pietariin sairastamaan.

6. Älä varaa tarjottuja retkikohteita, pääset niihin omatoimisesti halvemmalla ja sujuvammin. (Joutsenlampi-baletti Pietarin Konservatoriossa 50 euroa. Lipun normaalihinta noin 10 euroa. Laske itse matkatoimiston kate.) Jos kuitenkin olet vastaavan liikkeen tehnyt, lähde hammasta purren ja koko ajan niistäen mukaan huvituksiin vielä ensimmäisenä matkapäivänä, ennen kuin voimat kokonaan loppuvat. Mene ihastelemaan Eremitaasin aarteita, väsytä itsesi ryhmän mukana juoksemiseen ja huomaa eksyneesi jonnekin ranskalaisten impressionistien keskelle, josta et meinaa löytää uloskäyntiä. Älä panikoi. Et varmaan ole ainoa, joka tuntee tai on joskus tuntenut harhailevansa ikuisesti jatkuvassa taidelabyrintissä jossain toisessa ulottuvuudessa. Kai sieltä joku vahtimummo olisi lopulta heittänyt pihalle, mutta päädyimme tekemään hannutjakertut ja seuraamaan omia jälkiämme takaisin sinne, mistä lähti todistettavasti ainakin yksi reitti ulkomaailmaan.

7. Tunne itsesi ahneeksi turistiksi kuokkiessasi Pyhän Nikolain kirkossa kesken sunnuntaijumalanpalveluksen.

8. Koeta pitää itsesi kasassa kuunnellessasi selvästi vahvassa krapulassa olevaa opasta bussista käsin suoritettujen lyhyehköjen kiertoajeluiden aikana.

9. Älä mene Verikirkkoon. Moista turistirysää en ole hetkeen kokenut.

10. Pyydä ruplasi joinakin muina kuin tonnin seteleinä. Eivät tunnu harrastavan kunnollista pohjakassaa tai vaihtorahavalikoimaa siellä päin. Tietysti jos ostelet tavaraa tonnin arvosta kerralla, anna palaa.

Bonuskortti: Älä mene sille ryhmämatkalle, ihan oikeasti. Muitakin vaihtoehtoja on. On ihan turhaa hukata aikaansa muiden (parhaimmillaan matkatoimiston edustajien) odottelemiseen. Omin päin olisit jo perillä. Junalla olisit tehnyt jo meno-paluumatkan.

- -

Pietarissa sinänsä ei tietenkään ole mitään vikaa, joskin olisi tietysti tarpeen osata edes alkeellisesti venäjää. Viipuri sen sijaan oli surullisin kaupunki, jossa olen koskaan käynyt edes nopeasti pyörähtämässä. Onneksi matkakumppanini on omatoiminen nainen ja sain hänet potkittua ulos hotellista toiseksi matkapäiväksi kulkemaan omin päivän, kun itse jäin hotellihuoneeseen potemaan. Nyt jatkan potemista kotona, ja voin sanoa, että tämä oli ensimmäinen kerta millään elämäni matkalla, kun ihan tosissani toivoin, että olisin sittenkin jäänyt kotiin.

5 kommenttia:

  1. Eeeeih :(

    Aikajatkumossa taisi olla joku repeämä - muu matkaseura kuulostaa erehdyttävästi ah-niin-armailta 70-luvun votkaturisteilta. Yyh.

    Verikirkko oli kyllä kahdeksankin vuotta sitten melkoinen turistikatiska. Löytyikö vieläkin omat sisäänkäyntinsä ulkkareille (kallis) ja venäjää taitaville (halpa)?

    VastaaPoista
  2. No voihan, olipa ikävä matka. Itse olen tehnyt kyseisen matkan bussilla kahteen otteeseen ja täytyy myöntää että ei se kyllä mitenkään herkkua ole. Juna on aina juna ja nykyään allegrolla pääsee nopeasti.

    Inhoan myös ryhmässä juoksemista ja livistäkin yleensä jossain vaiheessa omille reissuilleni, ainakin hetki on saatava olla rauhassa.

    Sitten sulla oli vielä kaiken kamalan lisäksi tauti bonuksena ;(

    VastaaPoista
  3. Paluumatkalla yksi turkulainen setä oli niin kännissä tax freen vodkasta, ettei päässyt omin voimin nousemaan bussin penkistä perille päästyämme. En jäänyt seuraamaan tilannetta, kai hänet jotenkin saatiin bussista pihalle.

    En huomannut, oliko useampi sisäänkäynti, koska menin sen lauman mukana särkylääkepäissäni. Saattoi ollakin.

    Ryhmämatkaeksotiikkaan jaksoi suhtautua huumorilla vielä ensimmäisenä päivänä, mutta sitten se muuttui farssiksi, joka ei naurattanut enää ollenkaan. Taudilla oli osuutta asiaan. Oma valinta tietysti lähteä tällaiselle matkalle, mutkun se oli niin halpa ;) (Tosin samaan hintaan olisi kyllä varmasti voinut saada junaliput ja hotellin muuta kautta hankittuna.)

    VastaaPoista
  4. No voihan venäjä. Saitpahan ainakin aikaiseksi mukavan humoristisen tekstin:)

    VastaaPoista
  5. Sonja: Täytyy yrittää selättää pettymys vitseillä, kuten tapanani usein on ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!