Nyt ovat taas vähän turhan kireällä kaikki ne kielet, jotka kehostani ja mielestäni löytyvät.
Pitäisi pakata. Lähden ylihuomenna Pietariin.
Pitäisi lukea huomiseen tenttiin. Ainakin 100 sivua lukematta, eikä mitään kokonaiskuvaa olemassakaan.
Huomenna on melkein minuuttiaikataulu, en tykkää. (Oma vika?)
Minusta tuntuu, että olen unohtanut jotain olennaista. Ei se mikään ihme ole, sillä olen koko alkuviikon ajan elänyt yhtä päivää pidemmällä kuin oikeasti ollaan. Eilen unohdin, että torstai on olemassa ja panikoin kaikkea kerralla. Tarvitsisin kaulassa pidettävän muistilappupinkan tai jonkin muun keinon, jolla selviytyisin kaikesta.
Gradua ei taida tällä hetkellä olla olemassakaan.
Eikä ehkä minuakaan.
Kyllä se siitä, tsemppiä! Toivottavasti sinulla on suklaajoulukalenteri, sillä endorfiinit ovat nyt tarpeen. Jos ei, käy kioskilla. Pieni määrä suklaata piristää aina.
VastaaPoistaToivottavasti Pietarin matkasi onnistuu hyvin ja saat nautittua kaikesta Pietarin kauneudesta.
Koska en itse ole tehnyt gradua en osaa edes kuvitella sen aiheuttamaa ahdistusta, mutta lähetän empatia-aaltoja.
Kiitos tsempeistä, Lukutoukka, niistä on varmastikin ollut apua, sillä nyt on jo parempi olo, tentti on tehty ja muut velvollisuudet tälle viikolle hoidettu. Pakannutkin olen jo! Joulukalenterina toimii kummisetäni joka jouluksi lähettämä arpakalenteri, josta olen saanut jo yhden lahjapaketin, jolla voi voittaa tonnin. Toimii suklaan korvikkeena toisinaan.
VastaaPoistaAamulla matkaan!