17. marraskuuta 2014

Hyvä elämä keskiajalla



Kirsi Kanerva & Marko Lamberg (toim.): Hyvä elämä keskiajalla
Ulkoasu: Timo Numminen
SKS 2014
266 s.

Arvostelukappale.


Vaikka tutkijoiden, opettajien ja harrastajien yritys on kova, käsitys keskiajasta "pimeänä ja surkeana" ajanjaksona istuu tiukassa. Keskiaika on hyvin romantisoitu aikakausi, jota hyödynnetään paljon esimerkiksi fantasiakirjallisuudessa ja toisaalta siihen vedotaan usein esimerkkinä ajasta, jolloin kurjuus oli huipussaan ja esimerkiksi kirkko piti kynsin hampain kiinni valta-asemastaan kalliilla hinnalla. Keskiaikakäsityksissä harvoin muistetaan ottaa huomioon, että kyse on tuhannen vuoden mittaiseksi määritellystä ajasta. Tuhannen vuoden, joka kattaa valtavan määrän muutoksia, liikettä, ihmisiä, elämäntapoja ja maailmankuvia.

Marko Lambergin ja Kirsi Kanervan toimittama artikkelikokoelma Hyvä elämä keskiajalla tarttuu raikkaasti keskiaikaan. Kirjassa tarkastellaan myöhäiskeskiaikaista elämää esimerkiksi viininjuonnin, tunteiden, kuoleman kohtaamisen, vanhenemisen ja lääkinnän kautta. Artikkeleissa tehdään sekä ansiokasta historiantutkimusta että yhdistetään aiheita nykypäivän elämään ja maailmaan, kuten historiatieteen olemukseen kuuluu. Kokonaisuus on kiinnostava.

Keskiaikaisen ihmisen maailmankuva ja mentaliteetti ovat hyvin kaukana nykyaikaisesta länsimaisesta elämästä. Ajan käsitys, maailman selittäminen ja arkipäiväinen elämä olivat perustavanlaatuisesti erilaisia verrattuna meihin. Hyvä elämä keskiajalla muistuttaa eroista, mutta samalla se osoittaa, että yhteneväisyyttäkin on.

Artikkelit on koostettu siten, että niitä voi hyödyntää myös omassa tutkimuksessaan tai vaikkapa opinnäytetyössä. Jokainen artikkeli alkaa alkuperäisen lähdetekstin esittelyllä: halutessaan voi siis tutustua latinan-, oksitaanin-, ruotsin- tai islanninkielisiin keskiaikaisiin tekstikatkelmiin, joita ovat kirjoittaneet niin munkit, lääkärit, papit kuin oikeuden palvelijat. Mukana on sekä alkuperäinen teksti että suomennos.

Minua kiinnosti eniten Susanna Niirasen artikkeli Reseptejä mielen vaivoihin, jossa tutkitaan eteläranskalaista oksitaaninkielistä reseptikokoelmaa noin 1200–1300-luvuilta ja etenkin sen ohjeita psyykkisten ongelmien hoitoon. On jotenkin lohduttavaa, että esimerkiksi melankolia on kaukaa menneisyydestä tunnettu "vaiva", ja mielialan nousut ja laskut kuuluvat jollakin tapaa hyvin keskeisesti ihmisenä olemiseen. Toisinaan kun tuntuu, että esimerkiksi masennusta ei oteta vakavasti, ja muitakin mielen sairauksia vähätellään – vaikka meillä on nykyisin moderni lääketiede tavoitettavissamme.

Toisaalta kirjassa käsitelty kuoleman tematiikka kiehtoo. Siitä kirjoittaa Stina Fallberg Sundmark artikkelissaan Hyvä elämä, hyvä kuolema. Koska keskiajalla uskonnolla oli aivan toisenlainen merkitys kuin nykyään, viimeisen voitelun saaminen oli ehdottoman tärkeä osa hyvää kuolemaa. Kuolema kuuluu elämään ja keskiajan epävarmuudessa se oli aina lähempänä kuin saattoi arvata, joten elämä tuli suhteuttaa sen mahdollisuuteen. Nykyisin kuolema on suljettu arkitodellisuuden ulkopuolelle ja kuoleva jää usein yksin. Keskiajalla kuolemaa leimasi yhteisöllisyys aivan eri tavoin kuin nykyään.

Jussi Hanskan artikkeli Kirkonmies ja viinin ilot käsittelee italialaisen fransiskaanimunkki Salimbene de Adaminin (1221–1288) kirjoittamaa Cronica-teosta. Veli Salimbene kirjoitti juoruilevaan tyyliin omasta ajastaan ja esimerkiksi alkoholinkäytöstä. Lohdullista kyllä, jo vuosisatoja sitten, jopa kirkonmiesten piirissä, on luotettu syvästi kohtuuteen.

Hyvä elämä keskiajalla on sekä tukevasti tieteessä kiinni oleva että yleistasolla kiinnostava kirja. Se antanee uutta näkökulmaa alaansa, mutta toisaalta siihen voi tarttua, jos jokin kirjan teemoista kiinnostaa muuten vain. Artikkelit ovat tiiviitä, hyvin rajattuja ja nähdäkseni aiheidensa puolesta onnistuneesti avattuja. Viiteet ovat luonnollisesti kohdillaan, mutta jos niihin ei halua perehtyä, ne voi hyvillä mielin ohittaa.

Minä en ole keskiajan asiantuntija enkä harrastaja, mutta Hyvä elämä keskiajalla muistuttaa mukavasti siitä, kuinka paljon historiallista tietoa nykymaailmassa on ja miten taitavasti se voidaan yhdistää nykyihmisen elämää sivuaviin teemoihin. Hyvin- ja pahoinvointia, elämää kohtaavia kriisejä ja huolia ja toisaalta ilon hetkiä ja parempaan pyrkimistä ihminen toteuttaa ajasta ja paikasta riippumatta, aina niillä keinoin, jotka hänellä on käytössään. Tärkeintä lienee muistaa, että niin hyvinvointi kuin huono-osaisuuskin ovat ennen kaikkea yhteisöllisiä ilmiöitä. Siksi niihin olisi tärkeää myös pohtia ennen kaikkea yhdessä löydettävissä ja toteutettavissa olevia ratkaisuja.

_____

Ullan luetut kirjat -blogissa on myös kirjoitettu tästä.

6 kommenttia:

  1. Tämä on minua jonkin verran kiinnostanut, ja nyt kiinnostaa enemmän. On kiinnostavaa katsoa taaksepäin ja miettiä, mistä me ihmiset olemme tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sehän se historiassa juuri on ihanaa. :)

      Toki hieman helpompiakin historiakirjoja on olemassa, jos ei heti halua käydä tiedetekstin kimppuun. Mutta kyllä tämä ihan helpostipureskeltava tapaus on lopulta.

      Poista
  2. Kirja herätti kiinnostusta, voisihan sitä lähestyä joskus. Keskiajasta olen jonkin verran lukenut. Tulin ostaneeksi keskiajan keittokirjan, sekin avaa mukavasti aikakautta keittiön kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä voi myös lukea osittain, nappaa vain ne artikkelit, jotka erityisen paljon kiinnostavat. Jokainen teksti on kuitenkin selkeästi erillinen kokonaisuutensa. Tuo keskiajan keittokirja kuulostaa kiinnostavalta. Arkea ja kulttuurihistoriaa samassa paketissa.

      Poista
  3. Suomen keskiaika kiinnostaa minua kovasti, joten täytyypä laitaa tämän kiran nimi korvan taakse. Kiitokset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei ehkä ihan vastaa tarpeeseen lukea Suomen keskiajasta, sillä artikkelit käsittelevät pääosin Keski-Eurooppaa (ja Islantia), mutta yleisesti keskiajasta kiinnostuneelle tällä on annettavaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!