27. joulukuuta 2015

Järjestäjä & Pölynimurikauppias



Vuosi vierii vähitellen kohti loppuaan, ja useampi lukukokemus odottaa vielä purkuaan. Yhteisteksti ei siis liene huono vaihtoehto, etenkään kirjoista, joissa on monella tapaa yhtymäkohtia toisiinsa.

Antti Holman Järjestäjä ja Sari Pöyliön Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä ovat molemmat vuoden 2014 kirjasatoa ja kirjoittajiensa esikoisia. Kumpikin kirjailijoista on myös jo ehtinyt julkaista toisen kirjan: Holma Kauheimmat runot ja Pöyliö Ihmisen veren. Kirjoja yhdistää humoristinen ote, sujakat lauseet, äärimmilleen viedyt henkilöt ja paikoin kovin kummalliset juonenkäänteet.

Mutta tietenkin ne ovat itsenäisiä, täysin toisistaan riippumattomia kirjoja.

Järjestäjä kertoo Tarmosta, joka ihastuu Suomalaisen Teatterin vierailevaan tähteen Danieliin. Tarmo jättää turvallisen mutta tylsän työnsä kirjastossa ja onnistuu hankkiutumaan järjestäjän tehtäviin teatteriin. Teatterin maailma on estoiselle ja mieheytensä kanssa painivalle Tarmolle kiehtova ja kauhea ympäristö, mutta vähitellen hän saa langat käsiinsä ja osoittautuu pestinsä mukaiseksi. Oli ohjaajan tarpeena sitten lava täynnä sanomalehtiä ja aito romanikerjäläinen, kaikki luonnistuu. Suhde Danieliin sen sijaan ei etene aivan niin kuin Tarmo tahtoisi, vaikka paljon hän sen eteen tekeekin. Kuten tekee vähän liikaa kaikkea muutakin... Vähä vähältä lukijalle paljastuvat Tarmon ajatukset, tavat ja tottumukset samalla, kun Danielin unipäiväkirja kertoo omaa tarinaansa nuoren näyttelijän karikkoisesta tiestä.

Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä on hulvaton novellikokoelma, jossa Pöyliön persoonallinen ja napakka tyyli pääsee oikeuksiinsa. Novelleissa kuvataan äitien ja tyttärien suhteita eri näkökulmista, eri ajoissa ja paikoissa. On eläviä äitejä, kuolleita äitejä, karanneita äitejä, palanneita äitejä. Äitejä, jotka ovat kuin teinejä ja teinejä, jotka ovat kuin äitejä. Monen lapsen äitejä, äidittömiä lapsia. Oma suosikkini on novelli Side, jossa kolmen sukupolven naiset lähtevät mökille, ja ainoa, jolla on edes hippunen järkeä päässään on Miina-tyttö, joka on juuri menettänyt koiransa ja huomannut samalla kuukautistensa alkaneen. Tapahtumat luonnollisesti eskaloituvat melkoiseksi sopaksi, enkä voinut olla hörähtelemättä.

Tuore kotimainen proosa ilahduttaa minua aina vain. Etenkin tällainen lajityyppi, jossa huumori ja arjen absurdius yhdistyvät syvempiin vesiin. Järjestäjä on paikoin lähes hysteerinen lukukokemus, mutta samalla siinä on synkkiä puolia, joita avataan pikkuhiljaa ja varoittamatta. Lukija huolestuu Tarmon mielenterveydestä eikä voi olla pohtimatta, kuinka paljon voi mennä pieleen ennen kuin kaikki menee lopullisesti pieleen.

Pölynimurikauppias pysyttelee hieman keveämmissä tuulissa, mikä on toki luonnollista kun kyse on novelleista: tekstimitta ei anna mahdollisuutta aivan samanlaiseen hulluuden pyörteeseen kuin romaani, eikä siihen mitään tarvetta olekaan. Pöyliö saa tarinoihinsa mukaan myös piikkejä ilman, että niiden veikeä poljento hidastuisi tai tahmautuisi. Alleviivaamista ei tarvita, pienet säröt riittävät.

Järjestäjä ja Pölynimurikauppias kertovat pohjimmiltaan samanlaisista asioista: ihmissuhteista ja yksilön kamppailusta niiden viidakossa oman itsensä kanssa, päänsä pyörälleen pukaten. Järjestäjässä pakkomielteisyys saa keskeisen tehtävän teemana, Pölynimurikauppiaassa olennaista on ihmisten välillä oleva yhteys – tai sen puute. Rooleja on kumpikin teos täynnä, ja hetkiä, kun ne väistämättä ropisevat yltä.


Antti Holma: Järjestäjä
Ulkoasu: Elina Warsta
Otava 2014
383 s., e-kirja

Oma ostos.


Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
Ulkoasu: Elina Warsta
Atena 2014
166 s.

Kirjastosta.

_____

Muutamia muiden mietteitä Järjestäjästä: Opus eka, Kujerruksia, Kannesta kanteen, Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Amman lukuhetki

ja Pölynimurikauppiaasta: Kirsin kirjanurkka, Kirjasfääri, Kirjanurkkaus, Kirjakaapin kummitus, Rakkaus on koira helvetistä 

8 kommenttia:

  1. Molemmat teokset kuulostavat aivan loistavilta, enkä ole lukenut kumpaakaan. Suomalainen nykyproosa on tosiaankin laadukasta ja aina löytyy uusia helmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, miten se onkaan niin hyvää! Luettavaa tulee ovista ja ikkunoista, huh.

      Poista
  2. Pöyliön Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä oli kyllä hulvaton kirja ja hyvää jatkoa seurasi Ihmisen veri teoksessa. Holmaa en ole lukenut vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös vakuuttunut Pöyliön kirjailijankyvyistä. Odotan innolla, mitä seuraavaksi saamme häneltä lukea. Holman Kauheimmat runot kiinnostaisi, olen sitä pari kertaa selaillut kirjakaupassa ja hymähdellyt yksinäni...

      Poista
  3. Nyt ei liity juuri lainkaan itse aiheeseen, mutta ihan yleisluontoisesti piti joulureissusta kotiin päästyä tulla kiittämään sinua ja mainiota blogiasi! Sain joululahjaksi kovan harkinnan ja tutkimistyön jälkeen toivomani Kobo Glon, ja voi vitsit että olen jo aivan rakastunut siihen :) Lunasti olemassaolonsa jo vaikka kuinka monella eri tavalla, ja ehdinpä sitä lentokoneessakin testata - täydellinen matkakumppani, ei voi muuta sanoa! Kobonhan bongasin siis alunperin blogistasi, sitä ennen en ollut oikein edes hiffannut, että Kindlellä voisi olla jotain varteenotettavia kilpailijoita alalla. Siitä se ajatus sitten lähti. :) Toivottavasti olet saanut levätä ja nauttia joulunpyhät, ja oikein ihanaa ja onnellista vuotta 2016!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Meu, onpa kiva kuulla, että sait mieleisen joululahjan! Minäkin olen piiskannut Koboani joululomalla, ja todettava se vain on, että mainio kapistus kerta kaikkiaan. Akku kestää todella pitkään ja lukeminen on miellyttävää (joskin pdf-tiedostot hieman tökkivät, mutta nekin loppujen lopuksi menettelevät). Ainoastaan alleviivaamisen olen huomannut olevan sittenkin hieman kankeaa pienehköön fonttikokoon, mutta kai sitä pitää vain treenata (tai suosiolla suurentaa kokoa selvästi niiksi hetkiksi).

      Kiitos toivotuksista ja samoin sinulle erinomaisen hyvää ja kirjarikasta vuotta 2016!

      Poista
  4. Tämän Pölynimurikauppiaan olin unohtanut, se kiinnostaisi ja novellit maistuisivat kyllä. Järjestäjä jostain syystä vähän tökki, en tiedä miksi kun periaatteessa se oli mielestäni tosi hyvä mutta en vain päässyt käsiksi Tarmon sielunelämään. Voi kyllä olla että oli väärä lukuaikakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile Pölynimurikauppiasta, novellit saavat hyvälle tuulelle, vaikka eivät ne pelkästään kepoisia huumoripätkiä ole. Järjestäjä oli paljon synkempi kuin luulinkaan, hauskuus tuli mielestäni äärimmäisyydestä. Aina ei vain natsaa, ei sille mitään mahda.

      Poista

Kiitos kommentistasi!